Aika ei ole pomo
Olemme jatkuvasti uppoutuneet ajatukseen “ajanhallinnasta”, optimoimalla aikataulujamme ja puristamalla jokaisesta päivästä viimeisetkin pisarat tuottavuutta. Mutta mitä jos sanosin, että tämä armoton pyrkimys hallita aikaa on pohjimmiltaan ristiriidassa oman kehomme kanssa? Tänään sukellamme kiehtovaan – ja hieman pelottavaan – historialiseen tarinaan, joka paljastaa syvän totuuden: kehojamme ei ole suunniteltu toimimaan jäykän, keinotekoisen kellon mukaan.
Franklinin oivallus ja kynttilöiden paljastus
Aloitetaan BenjaminFranklinista. Vuonna 1757, kuuluisa moniosaaja oli Lontoossa tarkkailemassa Britannian armeijan yöharjoituksia. Hän huomasi jotain omituista: sotilaat käyttivät kynttilöitä valaisemaan harjoituksia – huomattavan tehottomana valaistustapana. Franklin, tarkkanäköinen tarkkailija, päätteli, että jos sotilaat käyttivät niin paljon kynttilöitä, se johtui siitä, että he työskentelivät kellon mukaan, eivät luonnonvalon. Tämä yksinkertainen havainto – kynttilöistä, jotka valaisivat sotilasleirin harjoituksen – herätti ratkaisevan oivalluksen: kehojamme ei ole suunniteltu toimimaan keinotekoisen aikataulun mukaan.
“Syvällä Hypotalamuksessa” – Aivojen sisäinen kello
Franklinin havainto vahvistettiin myöhemmin, mutta tiedemies nimeltä William Harvey, joka työskenteli 1800-luvun alussa, löysi pienen hermokudoksen ryhmän hypotalamuksen uumenista – “sisäisen kellon”. Tämä SCN (suprachiasmaticnucleus) ei reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin, vaan tuottaa oman 24 tunnin rytminsä, riippumatta auringon noususta ja laskusta. Se on itseään ylläpitävä kello, joka säätelee tarkasti unen ja hereilläolin sykliä sekä hormonituotantoa.
Kellonsiirron vaarat
Saatat ajatella, "Okei, kiinnostavaa, mutta mikä tää juttu nyt on?" Ongelma on siinä, että nykyiset elämämme ovat yhä enemmän sidottuja kelloihin. Joudumme pakottamaan itsemme heräämään kello seitsemältä (tai jopa aiemminkin), riippumatta luonnollisista unirytmeistämme. Varaamme tapaamisia kello yhdeksältä, yhdeltä ja viideltä, sivuutamme kehon sisäisen biologisen kellon.
Kellonsiirron seuraukset voivat olla merkittäviä:
Unenpuute: Jäykän aikataulun noudattaminen häiritsee luonnollisia unirytmejä ja johtaa krooniseen unettomuuteen.
Hormonihäiriöt: Kellonsiirto häiritsee tasapainoa hormonien, kuten melatoniinin ja kortisolin, tuotannossa, mikä vaikuttaa mielialaan ja immuunijärjestelmään.
Lisääntynyt sairastumisriski: Tutkimukset osoittavat, kellonsiirto lisää riskiä sairastua lihavuuteen, diabetekseen, sydänsairauksiin ja jopa syöpään!
Kuinka saan biologisen rytmin takaisin?
Hyvä uutinen on, että voimme palauttaa biologisen rytmin. Tässä muutamia yksinkertaisia asioita, joita voit tehdä:
Kuuntele kehoasi: Kiinnitä huomiota luonnolliseen unirytmiisi.
Nauti luonnonvaloa: Vietä aikaa ulkona, erityisesti aamulla, ja varsinkin auringonvalossa.
Vältä ”Blue Lightia”: Elektronisten laitteiden sininen valo häiritsee melatoniinin tuotantoa.
Ole Joustava: Älä pakota itseäsi noudattamaan tiukkaa aikataulua, varsinkin jos kehosi tarvitsee muutosta.
Etenkin siirryttäessä talviajasta kesäaikaan tulisi huomioida aikataulut, joissa esimerkiksi kokouksia, koulutuksia, kokeita ja muita tapahtumia järjestetään.
Kelloja siirretään sunnuntaina tunnilla eteenpäin (kesäaika), on tarpeen katsoa kalenterista ettei tapahtumia sovittaisi heti kellojensiirron jälkeiselle maanantaille klo 8:00 tai 9:00!
Aika ei ole pomo. Lopetetaan pakottamasta itseämme noudattamaan tiukkaa aikataulua ja opitaan elämään harmoniassa luonnollisen, biologisen rytmin kanssa tai vähintäänkin lähellä sitä. Terveys edellä!
Tärkeä huomio Vaikka lähes kaikilla aloilla kelloa noudatetaan, on myös yhä enemmän tarvetta ottaa huomioon yksilöiden tarpeet ja mahdollistaa joustavuutta, aina kun se on mahdollista.
Mitä ajatuksia sinulla on? Jaa kokemuksiasi ”kellonsiirrosta”! Kuulutko torkuttajiin kun herätyskello soi?





Kommentit
Lähetä kommentti